0019

umpisukkulaanvajoaja olet vahva pähkinä
huudan susta kaikissa risteyksissä... ollaan veri maidon kanssa
kuka metsään? kuka halkoja hakemaan? olen onnenmyyrä sulla on kevyt käsi...
kevyt nousemaan! jäät ovat lähteneet liikkeelle! tunkeudun sun sieluun...
kaadan vettä sun myllyyn... ulkona kaataa kuin ämpäristä... rikon pääni sun parissa
katkon keihäitä vuoksesi koputan avointa oveasi meri on meitä kaulaan saakka...
vyyhdän viikseni ympärillesi muurahaiset juoksevat selkää pitkin
kerään vettä suuhun!kerään vettä suuhun!kerään vettä suuhun!kuin kaksi kertaa kaksi
on neljä kuin olisi kasvanut maan alta kuin lehmä olisi kielellään nuollut kuin neulasilla
kuin voita pitkin kuin nuoteista soittaen kuin kala vedessä aah... aah... aah...* huilusoolo *
* aaltopeltisoolo *punainen kuin rapu en etsi edellistä päivää mummi sanoo sen kahtia
läpsytän kintailla tahtia isken yhteen pisteeseen söpöön
valkoiseen varikseen pulppuan lähteenä taon kuin kala jäätä
mutten harhaile pimeässä tai
hihasta vedä jo kivittelee
kasvimaatani kaverit kun syöksyn silmääsi mut
en heitä sanoja tuuleen enkä tartu järkeen otan sut paljain käsin ja itseni käsiini!
nyt roikun ilmassa mut
meen sisään osaani! kirjoitan uuden sivun runoon jossa
puhalletaan viikseen en heitä sua päästäni!
silmät syttyy sinuun nyt
pääni kiertää ympyrää mut
en enää voi odottaa säätä meren rannalla
en voi enää eksyä kolmen männyn keskellä
ehkä leikin tulella, mittaan sua katseella... painelen kaikkia polkimia!